Väsyttää.
harmittaa.
Vituttaakin vähän.
En halua olla olemassa.
Haluaisin taas niin paljon,
mutta ainoa mitä saan on pettymys.
Mikään ei mene niin kuin pitäisi.
Kaikki tuntuvat vain ylenkatsovan,
halveksivan pientä ihmistä.
Tahtoisin taas saada aikaan,
niin kovin paljon
ja niin kovin monenlaista.
Mutta ainoa mitä luon,
on sekasorto omassa päässäni.
Käteni kirjoittaisivat,
mutta pääni ei jaksa ajatella.
Tahtoisin vain nukkua.
Herätä kun kaikki on hyvin.
Ilman että tarvitsee aina pelätä.
Muita ihmisiä.
Uusia tilanteita.
Tavallisia päiviä.
Heikkoina hetkinä jopa pimeää.
Tuntuu vain kuin olisin taas ulkona ihan kaikesta.
Mikään ei toimi.
Yritän parhaani, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta.
En pelkää enää painajaisia, arkinen elämäni on paljon ahdistavampaa hereilläkin.
Minä olen juuri nyt hyvin, hyvin väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti