Pieniä askelia

Olo ei taaskaan tunnu aikuiselta.
Viikonloppu kului kirkossa ja baarissa.
Sen jälkeen olen vain lepäillyt.
Kirotut salakavalasti iskevät allergiset reaktiot!
En olisikaan halunnut kävellä tällä viikolla.
Saati kyetä pukeutumaan pitkiin housuihin.
Sukat muuten ovat kidutuslaitteista ehkä pelottavin.
Eihän niitä tajua pelätä.
Ennen kuin jalat ovat kipeät ja turvoksissa.

Kollega yrittää parittaa minua.
Ihan kiltti idea.
Mutta kohde on hieman väärä.
Noin 30 vuotias,
yksinhuoltajaisä,
Jeesus Kristus-lookalike.
Ihan mukava tyyppihän se on.
Ei siinä mitään.
Mutta en minä sitä sillä silmällä pysty katselemaan.

Mistä tuli mieleeni että kiusasinpas muita kollegoja.
Toinen lähti lomalle,
jätti pöydälle mikkilaatikkoon liimatun lapun:
"Kiitti Marko ku purat nää! - Teme".
Olin kätevä tyttö.
Löysin punaisen tussin jolla viesti oli kirjoitettu.
Lisäsin siihen sydämmiä. <3<3<3
...harmi etten nähnyt Markon ilmettä kun luki viestinsä.

Olen todella herttainen.
Jos haluan jotakin, niinhän se on.
Mutta jos haluan vain olla rauhassa,
omissa oloissani ja yksin,
alkavat pienet ja keskisuuret esineet lennellä,
häiritsijät painukoot hemmettiin.

Olen väsynyt.
Putkisto pitää öisin meteliä ja allergiat kiusaavat,
olen nukkunut liian vähän.
Mutta tänään saapunut vaatetilaus piristi mieltä.
Vielä kun jaksaisin sovittaakkin niitä.
Jos ne eivät sovi,
myyn ne ensiviikolla vilttikirppiksellä.

Mutta nyt voisin ihan oikeasti nostaa perseeni penkistä,
ennen kuin nukahdan.
Jalkoja jo pelkkä ajatus särkee,
mutta pyykit on pakko pestä
ja makuuhuone siivota.
Äiti tulee huomennä kylään.

Palailen taas joskus,
kun minulla on uutta asiaa.
Tai kun hiljaisuuteni alkaa nolottaa liikaa.
Hauskaa heinäkuuta!
Muistakaa uida!