Yksi väsyy töihinsä,
ei piristy mistään
ja alkaa menettää arkensa hallinnan.
Yksi on ollut online facebookissa viikon,
mutta ei vastaa yhteydenottoihin.
Puhelinumerokaan ei kuulemma ole käytössä.
Yksi on huolissaan kihlatustaan.
Jolla menee ehkä kaikkein huonoiten.
Koska "Se tunne kun minä en enää riitä..".
Se on yksi hirveimmistä.
Joten toinen pelkää,
toinen jolle Hän on ainoa,
ainoa joka merkitsee,
ainoa joka saa yrittämään,
ainoa joka saa edes elämään.
Se ainoa jolle uskaltaa antaa kaikkensa.
Joten minä pelkään molempien puolesta.
Pelkään toisen menettävän otteensa,
jolloin toinenkin hyppää.
Enkä halua menettää kumpaakaan.
Joskus pimeyskin on vain pimeyttä
ja pitäisi vain jaksaa olla aamuun asti aloillaan.
Joskus pitäisi löytää oikeat sanat.
Sanat joilla saisit toisen jatkamaan.
Jaksamaan vielä hetken pidempään.
Odottamaan että kaikki paranee.
Entä jos en löydä niitä sanoja?
Entä jos en löydä niitä ajoissa?
Minä olen aina olemassa ystäviäni varten.
Jos hätä on suuri,
olen vain puhelun päässä.
Toivon todella että he muistavat sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti